Rodun historiaa

Perro de presa canario on lähtöisin Kanariansaarilta. Ensimmäiset maininnat Presa Canariosta löytyy jo 1500-luvulta lähtien Kanariansaarten asiakirjoista. Olettamuksena on, että rodun toivat saarille Espanjalaiset valloittajat (Conquistadorit ja Spanish Colonialistit).
Ollessaan täysin eristyksissä saarella, rotu muodostui täysin erillaiseksi kuin muut Espanjan mantereella olevat rodut.

Perro de Presa Canario rotu ei ollut virallisesti olemassa ennen vuotta 1989, kunnes RCSE (Real Sociedad Canina De Espana) virallisesti hyväksyi rotumääritelmän ja tunnusti rodun. Tätä ennen RCSE teki tiivistä yhteistyötä Kanariansaarilla asuvien kasvattajien kanssa rodun kehittämisessä. Rodun kehityksen kannalta keskeisimpiä saaria olivat Gran Canaria ja Teneriffa, joissa rodun kasvatustyötä oltiin tehty vuosikymmenien ajan perheissä ja suvuissa, jotka tarvitsivat pelottomia, vahvoja ja sitkeitä työkoiria. Näitä koiria kutsuttiin yksinkertaisesti nimellä "Presa". Näiden koirien odotettiin tuhoavan kulkukoirat, jotka tulivat syömään nuoria vuohia ja suojelevan karjaa, sekä auttoivat teurastajaa pitämällä teuraskarjan paikoillaan ja vartioivat/ suojelivat omistajiensa koteja. Tilalliset jotka kasvattivat näitä koiria itselleen ja maanmiehilleen kutsuttiin nimellä "Preseros". He pitivät tärkeimpänä asiana kasvatustyössä koirien toimintakykyä, koirien ulkomuodolla esim. koolla taikka värillä ei ollut heille niinkään merkitystä.
Näiden "presojen" uskotaan polveutuneen useista eri mastiffeista ja bulldogeista jotka saapuivat laivojen mukana saarille ja pääsivät leviämään paikallisväestön kasvatuksen mukana.

Nämä Presa tyyppiset koirat ( tilalla asuvat koirat ) on mainittuna Kanariansaarten historiassa jo 1600-ja 1700 -luvuilta alkaen. Näitä koiria preserot risteyttivät kotoperäiseen Majoreron karjakoiraan joka tulee Fuerteventuran saarelta josta syntyi rotu, jota tänä päivänä kutsumme Presa Canarioksi. Preserot risteyttivät majoreron karjakoiria omien koiriensa kanssa niiden karskin olemuksen ja kyvyn elää äärettömän vaikeissa olosuhteissa vuoksi sekä sen kyvystä suojella karjaa. Majorero tai "Perro Ganado Majorero" oli tyypillisesti brindle tai musta väritykseltään ja tunnettiin erittäin kestäväksi koiraksi, jolla oli kova temperamentti ja hyvin vahva purenta.

Vuonna 1920 - 1950 rodun "kehitys" perustui pitkälti koiratappeluihin. Preserot sallivat koiriensa tapella keskenään saadakseen kunniaa ja mainetta. He kutsuivat näitä taisteluja "honor fights". He pitivät tappeluja osoittakseen koiriensa kovuutta ja periksiantamattomuutta.

Presan suosio laski 1940 Espanjan kieltäessä koiratappelut lailla. Preserot kuitenkin jatkoivat kasvattamista rotunsa perinteiseen käyttötarkoitukseen, mutta 1970- lukuun mennessä rodun kanta oli kuitenkin lähestulkoon kuollut sukupuuttoon. Kantaa lähdettiin hiljalleen elvyttämään uudelleen henkiin. Kaksi keskeisimpää paikkaa modernille kasvatustyölle oli Teneriffa ja Gran Canaria. Siellä oli kaksi erilaista ajatusta siitä miten tehtäisiin ihanteellinen Presa Canario.

Yleisesti ottaen Gran Canarialaiset kasvattajat painottivat toiminnallisia näkökohtia, kykyä toimia ja luonteenkovuutta. Kun taas kasvattajat Teneriffalla pitivät kasvatustyössä tärkeänä rodun yhtenäisyyttä ja näyttävää ulkomuotoa.

Nämä molempien saarten ideologiat sekoitetiin toisiinsa ja tästä alkoi nyky rodun muodostuminen. Molempien suuntausten kannattajat halusivat vakaannuttaa omat ihanteensa ja tavoitteensa rotumääritelmään. Teneriffan kasvattajat halusivat rodun olevan ulkomuodoltaan yhtenäisempi ja vakuuttaakseen RCSE:n (Real Sociedad Canina De Espana) Teneriaffilaisten rotumääritelmän olevan oikea he tiukensivat rotumääritelmää, joka salli vain brindlet ja fawnit koirat saavuttaakseen yhtenäisemmän ulkomuodon ja tyypin. Gran Canarialaisiet Preserot taas halusivat laajemman rotumääritelmän, joka sallisi mustan värin, valkoiset merkit ja leikkaavan purennan.
Kilpailu näiden kahden saaren ja niiden kasvattajien välillä oli armotonta.

Vuonna 1983 RSCE tunnusti Teneriffan kasvattajat "viralliseksi" klubiksi, mutta salli mustan värin rodun rotumääritelmään. Näin ollen Teneriffalle syntyi rodun virallinen rotuyhdistys CEPC (Club Español del Presa Canario). Hyväksynnän jälkeen CEPC: n rotuyhdistys jatkoi tavoitettaan kohti koirien näyttelyttämistä.
Gran Canarialla Preserot jatkoivat kasvatustyötä kuten olivat tehneet jo sukupolvien ajan. Monet Preserot tunsivat olevansa hyljeksittyjä koska CEPC oli niin äkkiä syrjäyttänyt Preserojen panoksen ja vaikutusvallan rodun parissa.
Vain muutama Preserojen idea ja muutos hyväksyttiin klubiin.
CEPC teki tärkeää työtä rodun tunnetuksi tuomisessa järjestämällä mm. erikoisnäyttelyitä, joissa on raportoitu olleen jopa 140 osallistunutta canariota, sillä erikoisnäyttelyitä oli katsomassa RSCE:n toiminnanjohtaja Don Valentine Alvarez sekä Espanjalaisten rotujen jaoston toiminnanjohtaja Don Carlos Salas.

Marraskuun 1. päivänä 1987 kaksi presa canariota, brindle uros "Facian" Teneriffan saarilta ja brindle narttu "Marquise" Gran Canarian saarilta, esiteltiin virallisesti Madridin Otonon kansainvälisessä näyttelyssä kansallisille viranomaisille ja kansainvälisille piireille.

Tammikuun 24. päivänä 1989 RCSE (Real Sociedad Canina De Espana) virallisesti hyväksyi rotumääritelmän ja tunnusti rodun. Historiallinen hetki, joka takasi Presa canarion pysyvän aseman Kanariansaarilta peräisin olevana rotuna.

Vuonna 2001 FCI tunnusti virallisesti rodun CEPC:n avustamana ja rodun nimestä tuli Dogo Canario (Suomalaisittain Kanariandoggi). Erään artikkelin mukaan presanimitystä ei huolittu FCI:hin, koska sen katsottiin viittaavat koirataisteluihin. Kantaverbi prenden kun viittaa saalistamiseen, kiinnipitämiseen ja vangitsemiseen. Kriitikot ovat kuitenkin huomauttaneet, että kiinnipitäminen viittaa siihen, että presat pitivät teuraseläintä paikoillaan, kun teurastaja tappoi eläimen. Myöskin FCI:n uusi rotumääritelmä poisti mustan värityksen, liialliset valkoiset merkit sekä yläpainorajoituksen. Valkoista väriä voi esiintyä rinnassa, kaulan alapuolella, etukäpälissä ja takakäpälien varpaissa, mitä vähemmän sen parempi. Jälkeenpäin Dogo Canarion rotumääritelmään lisättiin painon ihanneyläraja ja nykyään rotumääritelmän mukainen ihannepaino on uroksilla 50-65kg ja nartuilla 40-55kg.
Suomessa kanariandoggin rotumääritelmä hyväksyttiin vuonna 2004.

Rodun tunnustamista ja nimenmuutosta ei otettu Kanariansaarilla kiitollisina vastaan. Suurin osa Presa-koirien kasvattajista oli järkyttyneitä. Perinteinen koira, jota he olivat kasvattaneet vuosikymmeniä, kansallinen ikoni, elämäntapa, oli otettu heiltä pois. Epäoikeudenmukaisuutta ei kuitenkaan kestänyt kauan, sillä vuonna 2001 ryhmä Presa Canario harrastajia yhdistyi USA:ssa ja heidän aikaansaannoksena rotu hyväksyttiin UKC:n sen perinteisellä nimellä Perro de Presa Canario. UKC hyväksyi rotumääritelmän, joka perustui vuoden 1989 alkuperäiseen rotumääritelmään.

Joulukuussa vuonna 2018 FCI ilmoitti tulevasta nimenmuutoksesta. FCI oli Canina de España (RSCE) pyynnöstä päättäneet hyväksyä dogo canario nimen muuttamisen presa canarioksi. Nimenmuutos tuli voimaan 1.1.2019. 

Historiaosuus sekä lisää infoa canarioista sivustolta;
www.finnish-working-canarios.webnode.fi